Tänään olin laiska. En jaksanut lähteä kunnon iltalenkille, ja molemmat koiruudet on vaihteeksi mulla.
Päätin että ulkoilutan nuo erikseen, käytän äkkiä tarpeilla ja sitten tokoillaan hetki.

Ensin Miksu. Liikkeestä istumista - hyvin. Ruutua - loistavasti. Metallinoutoa - hienosti. Tunnaria - "mitä %#¤ väliä sillä on minkä niistä kapuloista tuo?". Evvk, sanoo Miksu, kapula mikä kapula. Palautus ja kyllähän se sitten viitsi sen oman sieltä etsiä, työskentely ei kyllä ollut erityisen nättiä.
Treenin kokonaiskesto alle 10min.

Sitten Allison. Lämppäriksi vähän seuraamista ja liikkeestä pysähdyksiä. Nättiä, seuraamisessa meinasi lähteä edistämään, mutta kun kerran muistutin ja korjasin namilla oikeaan kohtaan, pysyi se hyvin siinä. Kun tuo riehui vapaana mun ympärillä pyysin välillä pysähtymään/maahan - kuten luoksetulossa. Ruutua kosketusalustalla - hienosti teki Allikin. Otettiin kosketusalusta taas käyttöön pitkän tauon jälkeen, ja nyt se toimiikin paljon paremmin kuin ennen, Allilla on riittävä motivaatio alustaan. Aloitin aikanaan ruudun opetuksen samaisella alustalla, mutta se ei silloin ollut riittävän motivoiva ja siirryttiin leluun ruudun takana. Nyt yritän tällä tavoin vahvistaa oikeaa paikkaa ruudussa. Lähes joka kokeessa Alperoinen on mennyt ruutuun, mutta en saa sitä pysähtymään siellä oikein ja niin liike menee kerta toisensa jälkeen nollille :/
Kaukkareita, palkkana lähetys takana olevaan ruutuun jossa oli namit odottamassa. En ole koskaan nähnyt Allin tekevän niin täydellisiä kaukkareita, olin vielä 25 askeleen päässä joten välimatkakin oli riittävä. Pysyi prikulleen paikoillaan ja totteli heti ripeästi käskyjä.
Kokonaisuudessaan loistavasti onnistunut 10 minuutin treeni :)

Netti oli katki vähän reilun viikon, ja lisäksi yritän (edelleen) lukeakin, joten blogin päivitys on hieman jäänyt.
Allin selvisi kyynpuremasta vähällä, ja oli jo parin päivän päästä hyvässä kunnossa. Ainoa mitä huomasin oli ettei hajuaisti ollut täysin mitä yleensä, kun yritin ottaa tunnaria, liike jonka tuo osaa satavarmasti. Onneksi sekin varmaan palautuu normaalille tasolle parissa viikossa, kun solut ovat uusiutuneet.

7.5 Oli EKKn, LKKn ja CANIDAEn välinen ystävyysottelu. Oltiin siellä molempieni westien voimin, Alli vielä kotona "sairaslomalla". Miksu teki mukavan, iloisen suorituksen, pisteitä yhteensä 158p. Seisominen meni maahanmenoksi, siitä 0, muuten ihan kivat pisteet. Kyllä sen vaan huomaa että tuo on terrieri. Alli teki hienosti viime vuonna VOI-koirana ALO-liikkeet seuraten mun ohjeita. Miksu sen sijaan VOI-koirana TIESI ihan 100%-varmasti että esim. luoksetulossa jäädään maahan, vaikka se ohjaaja - varmaan vahingossa? - muuta sanoikin. Eikä meinannut uskoa korviaan millaisia käskyjä sai estehypyn yhteydessä, mutta siitä tuli sentään pisteitä.
Yra teki hieman vaisun esityksen, mutta pisteitä kaikesta, ja riitti I-tulokseen 164,5p. Vaikka epiksethän nämä oli. Plussaa kuitenkin että luoksepäästävyys oli täydellinen. Mutta se olikin naistuomari, ne ei ole vaarallisia. Carina Ranne siis tuomaroimassa tänäkin vuonna.

Viikonloppuna oltiin Alperoisen kanssa paimenessa. Tällä kertaa pikkupaimen paimensikin, eikä vaan jahdannut lampaita. Oli tosi hauskaa molemmilla, vaikka kyllä se paimennus vaan on vaikeaa. Lampaat menossa yhteen suuntaan, koira toisessa, itse pitäisi liikkua johonkin päin, ja mieluiten kompastumatta niihin lampaisiin...
Ohjeet tyyliä "puhu sille koiralle" - "ööh... hyvä Alli!" - "älä kehu koiraa! Ohjaa" - "???".
tai
"auta sitä koiraa" - *juoksee sen eksyneen lampaan ja koiran luo* - "ÄLÄ JÄTÄ niitä muita lampaita, ota ne mukaan" - ensireaktio: "???", hetkeä myöhemmin: "tänne!" (lampaille sanottuna)
Ja sitten ihmetellään miksei paimennuksesta tule mitään?
Joksenkin hyvinhän se meni sitten kun sain apua sinne aitaukseen, ja kokeneempi "paimen" kirjaimellisesti kädestä pitäen talutti mua ympäri aitausta. Tällä tavoin pysyin esimerkiksi lampaiden oikealla puolella. Tuo työ vaikuttaa kyllä olevan huomattavasti selkeämpää koiralle, multa ei kyllä löydy minkäänlaista paimennusvaistoa jonka avulla automaattisesti tietäisin miten siellä lampaiden keskellä tulisi liikkua :P
Sovittiin että yritettäisiin käydä kerran kuussa. Ehkä itsekin sillä tavoin oppisi jotain, eikä koirastakaan paimenta tule jos näkee lampaita kerran kahdessa vuodessa.

Tiistaina olin Allin kansa agitreeneissä. Rata oli vaikea, enkä ikinä olisi uskonut että Alli siitä selviää. Sen kanssa näköjään pitää harvinaisen hyvin paikkansa se, että lahjattomat treenaa. Oli viimeksi nähnyt agiesteitä nelisen viikkoa sitten, ja veti lähes täydellisen radan. 19 estettä, koostui A:sta, puomista, kolmesta putkesta ja 14 hypystä. Eikä todellakaan mitään suoraa. A:n kontaktin otti kyllä selvästi, muttei pysähtynyt ihan niin kuin olisin halunnut. Puomin ylösmeno niin ja näin, alasmeno tosi hyvä. Kepeille täydellisesti ja tosi nopeaa pujottelua. Keppien jälkeen hyppy ja 180 astetta putkeen, siinä tuli rima alas, mutta se johtui selvästi mun ohjauksesta. Se olikin radan ainoa virhe.
Vähänkö olin tyytyväinen tuohon otukseen? Kyllä se vaan täytyy nyt ilmoittaa Stadi Gamesiin, ja toivoa ettei juoksu ehdi alkaa.

Leirillä ollessa sain soiton, että Allia oli purrut kyy.
Se oli ollut myyräjahdissa, ja tuollainen nokkaeläin kun on, oli tällä kertaa pistänyt nokkansa väärään paikkaan. Juuri lauantaina oli äidiltä tullut viesti että Alli osaa väistää käärmettä. Oli tullut rantakäärme vastaan ja Alli oli kiertänyt sen parin metrin päästä haukkuen. Mutta tuskin siis tätä kyytä näkikään, kunhan sai kuonolleen. Tai oikeammin vasempaan huuleen/poskeen.

Olivat antaneet kyytabuja ja kiikuttaneet neidin päivystävälle. Neitiä nesteytettiin, sai antibioottia suoneen (?) mutta ei muuta kun vaikutti olevan turvotuksesta huolimatta kunnossa. Näin siis äidin kertomuksen mukaan, kun ei potilaskertomuksestakaan lue mitä siihen koiraan on laitettu, vain jatketut hoito-ohjeet, eli nesteytystä ja tarvittaessa tiistaista eteenpäin tulehduskipulääkettä. Mitä en oikeastaan usko että Allin tapauksessa tarvitsee.
Meidän pieni siro kaunotar on ruma kuin mikä. Koko kuono on turvonnut ja vasemmalta puolelta huuli roikkuu kuin molossilla, ja samoin kaulanahka. Turvonneet alueet ovat myös kipeitä, ja välillä tuo yrittää nukkua pää ylhäällä kun sattuu laittaa pään alas. Lopulta laittaa sitten varovasti pään alas oikealle poskelle.
Allimaiseen tapaan ei ole stressannut tai valittanut, vaan tyynen rauhallisesti ja luottavaisesti hyväksynyt tilanteen. Eläinlääkärillä oli ollut tosi kiltisti. Ruiskusta on helppo juottaa, vaikka tekeekin pahaa työntää se sinne turvonneeseen suuhun, kun pelkää että toista sattuu eikä uskalla pitää kuonosta kiinni.
Muuten tuo on oma itsensä, hieman väsyneempi vaan ja hyvä niin, pysyy paikallaan. Iloinen ja ympäristöstään kiinnostunut, ottaa tyytyväisenä rapsutuksia vastaan. Näkee että vähän sattuu, mutta se ei Allin mielenrauhaa järkytä kun maailmassa on niin paljon mukavia ja kivojakin asioita. Elämänasenne kohdillaan :)

Lauantaiaamuna aikaisin pakkasin auton ja lähdin mökiltä ajamaan kohti Tamperetta, Miksu nukkui sikeästi autossa ainoana koirana. Ehdittiin juuri ja juuri ajoissa perille.
Koulutus oli oikein hyvää, ohjaajia oikein ruoskittiin tekemään töitä. Sopii mulle hyvin, muuten menen taatusti sieltä missä rima on matalimmalla. Miksu jaksoi väsymättä tehdä töitä molempina päivinä. Toisena päivänä oli myös kiinnostava, kun kellotettiin Miksulta ja Rontilta 5 esteen sarja ohjattuna kolmella eri tapaa. Se tapa, joka ei sisältänyt ainoatakaan valssia oli nopein. Kiinnostavaa oli myös että tuolla mutkikkaalla pätkällä Miksu oli hieman Ronttia nopeampi, vaikka myös Rontti kääntyy minusta tosi hyvin. Suorallahan se rökittää pienen Miksun mennen tullen. Ennen kaikkea mun pitää kai edelleen harjoitella niitä tiukkoja käännöksiä. Ja itse taidan olla maailman huonoin sellaisessa kuin ennakoiva ohjaus.

Kaikenkaikkiaan tosi kiva leiri, tosi kiva porukka, tosi kiva katsella muiden westien menoa, tosi kivoja pentuja ja listaa voisi jatkaa.
Kiitokset Tampereen seudun aktiiviselle westieporukalle!

Käytiin Miksun kanssa matkalla mökille yksissä kisoissa. Radat oli kivoja, ajat ok, mutta me sähellettiin. Ihan uudenlaisia virheitä tällä kertaa.

Ekalta radalta tuli vissiin jossain vaiheessa rima alas, sen jälkeen en jaksanut enää ohjata kunnolla. Huitasin vaan keinua päin olettaen Miksun menevän sinne, mutta se ryntäsi iloisesti räkyttäen sinne minne itse olin juoksemassa, eli keskelle rataa päin, mutta siellä ei ollut yhtään esteitä. Kääntyi takaisin  ja ihmetteli mitä oikein tarkoitan. Takaisin ja keinulle. 10 + 6s yliaikaa. Aika olisi kyllä riittänyt ilman tuota pitkää kieppiä.

Tokalla radalla Miksu otti kympin keinulta. Tuli yli keskikohdan ja hyppäsi sivulta alas. Viimeksi se taisi tehdä näin kaksi ja puoli vuotta sitten Kirkkonummella, eli ei mikään tyypillinen virhe Miksulta. Vedätin varmaan liikaa enkä ollut vieressä tukemassa, kuten yleensä aina. Loppusuoralla tokavika este oli rengas, josta Miksu meni ohi (!) mutta en jaksanut jäädä korjaamaan joten jatkettiin hylyllä maaliin.

Tässä joitain kuvia viime viikonlopulta.

Miksu söpöstelee hassuine korvineen kukkasten keskellä :)


Sitten Miksu joutui poseeraamaan "ihan oikeasti"


Onneksi rouva sai myös olla ihan vapaana, kuvassa Miksu toivottavasti tulevan "sulhasensa" Rontin kanssa.


Jotta nuo poseeraisivat nätimmin, yritettiin ne usuttaa näkymättömien oravien perään. "Missä hitossa se orava sitten on!", miettii Miksu ja tähystää lähipuuhun.


Trimmaamattomalla Yra-pupullakin oli hauskaa, vaikkei päässyt tällä kertaa kisaamaan. Liikkumistyylistään päätellen se aikoi ryhtyä kenguruksi - kuten Alli-idolinsa - mutta siitä kasvoikin piskuinen jänis-peto.


Kaikiki neljä eivät millään meinanneet mahtua yhteen ja samaan kuvaan, paitsi tästä kuvakulmasta.
Vasemmalta Mimmi, Rontti, Yra lähempänä kameraa ja Miksu takana.


Miksun viikonlopun sähläysradat voi katsoa täältä.

Heitin aikaisin aamulla serkut kotiin, kun en eilen Turun reissun jälkeen jaksanut enää ajaa edestakas Helsinkiin. Ja nehän asuvat ihan agikentän vieressä, joten Alli oli mukana ja kävin treenaamassa.

Oli kuuma, ja Alli oli vaikutti viikonlopun jäljiltä väsyneeltä. Vauhti ei ollut paras mahdollinen, ja alkuun rimat lentelivät. Huomautin siitä, ja pikkuhiljaa Alli muisti keskittyä siihen ettei niitä saanut tiputtaa. Kontaktit otti hyvin, paitsi puomin ylösmeno on välillä niin ja näin. Yksittäisenä se ottaa sen nätisti, mutta radalla meinaa hypätä yli. Palkkasin myös tiukista käännöksistä, kun tuo oli vähän muissa maailmoissa ja tahtoi välillä vaan mennä suoraan, eikä huomannut katsoa minne liikun ja ohjaan... Huokaus. Kepit oli myös hyvät.
Ylipäätänsä kaikki sujui paremmin sen jälkeen kun kävin uittamassa Allia hetken.

Ihan kivat treenit, vaikka kaikki ei mennytkään ihan putkeen oli molemmilla mukavaa. Alastulokonteja on kyllä PAKKO nopeuttaa, tällä hetkellä Alli hidastaa, eikä kaikesta treenistä huolimatta oli ymmärtänyt, että tarkoitus on mahdollisimman nopeasti laittaa ne etutassut maahan. Kun vaan ehtisi treenata tarpeeksi :(

Lauantaina oltiin Miksun ja Yran kanssa katsomassa.
Kisoihin oli ilmoitettu peräti neljä westiä. Nousunollia ei tullut, mutta silti hyviä suorituksia. Yksi nollarata kakkosissa (onnea Mika & Tara! ) ja toinen sija vitosella ykkösissä (hyvä Tiina & Mimmi :) ).
Miksu ja Yra pääsivät kävelylle riehumaan Rontin ja Mimmin kanssa, kivaa oli.

Sunnuntaina Miksu kisasi, mutta ei ollut meidän päivä. Vaikka Miksu oli treeneissä mennyt hitaasti, niin nyt siitä sitten löytyikin taas ihan mukavasti vauhtia. Ekalla radalla oli ns. helppo keppikulma. Eli tultiin vauhdilla ja suoraan. Ei sovi meille. Miksu ei jarruttanut ajoissa ja ajautui väärin sisään. Ärsyyntyi vissiin sen verran siitä että piti korjata, että yritti jättää keppien vikan välin menemättä. Kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla aloitin kepit alusta. Aikaa keppien korjaamisiin meni n. 30s. Tulos oli 21s yliaikaa ja 10vp (minne se yksi vitonen hävisi?).

Tokalla radalla otettiin hylky. Ensin muurin palikat tuli alas, jonka jälkeen en kyllä enää ohjannut kovin hyvin. Sitten Miksu sujahti selän takaa väärään putken päähän (ei todellakaan tyypillistä Miksulle!). Sarjahyppyjä ei olla treenattu, ja toka kolmesta hypystä tuli niin yllättäen ettei Miksulle jäänyt muuta vaihtoehtoa kun mennä ali. Uudestaan ja oikein. Loppurata ok, vika rima alas.

Vika rata oli kiva, mutta siitäkin hylly. Vaikka olin yrittänyt rauhoittaa Miksua ja otin TOKOa ja syötin paljon namia ennen radalle menoa, lähti sen sellaisella räyhällä että tiesin, ettei alku onnistu. Alussa koiran olisi pitänyt olla hyvin hallinnassa, mutta Miksu kävi työntämässä nenänsä ansana olevaan putkeen. Matka jatkui, ja jossain vaiheessa tuo sujahti TAAS mun selän takaa, tällä kertaa kepeille. Sitten olinkin vähän myöhässä kun tuo liikkui hetken yllättävän lujaa, mutta sain lopun ohjattua ihan ok. Lopussa olevaan mutkaputkeen tuo irtosi aivan uskomattoman hyvin, siitä iso plussa, jos jotain positiivista pitää taas radalta löytää. Puomille palautin, hyppäsi korkealta. Vika rima tuli sitten jälleen alas.

Näköjään se yhden esteen treeni oli kuitenkin vaikuttanut Miksuun, kun se noin bongaili esteitä. Ihan kivaa oli silti.
Tiina oli tullut taas Rontin kanssa katsomaan, ja käytiin lenkillä ja Tiina räpsi noista kuvia.

Käytiin myös vähän tokoilemassa, että Yra ja Ronttikin saisivat tehdä jotain. Yra tokoili ihan kivasti, se ei vaan ole mun koira joten olen vähän pihalla miten ja milloin sitä pitäisi palkata. Luoksetulon pysähdykset olivat hitaita, kaukkareissa ennakoi asennonvaihtoja mutta jäävät liikkeet ja paikallamakuu olivat ihan ok, ei ennakoinut käskyjä. Seuraamisissa edisti, mutta aika hauska otus tuo on.
Miksukin sai vähän tokoilla, mutta kyllä treenitauko näkyi. Ihan kivasti se teki, mutta on se osannut paljon nätimmin. Esim. seuraamisessa edisti, kun se yleensä pysyy aika hyvin oikeassa kohdassa.

Käytiin Miksun kanssa ihan hetki treenaamassa. Palkkasin lähes joka esteestä, ja kontakteista. Miksu oli ihan ihmeissään, että mitä agilityä tämä tällainen on, kun kokoajan ängetään namia suuhun. Hyppyjän alkoi kuitenkin mukavasti tarjota itse, jos jotain positiivista.

Tänään oli sitten Miksun ekat kunnolliset agitreenit ulkokentällä. Täytyy sanoa että onneksi tuo koira ei ole erityisen häiriöherkkä, nyt kun aidat on otettu pois. Yhdellä puolella oli futisharkat, toisella skeittiramppi, kolmannella toinen agikenttämme jonka kauimmaisessa päässä touhusi citykaniyhdyskunta. Onneksi Miksu ei ehtinyt huomata niitä kaneja. Niin, ja neljännellä sivulla parkkipaikka treenaajien autoille. Rauhallista!

Rata oli oikein kiva, mutta koira tänään vähän muissa maailmoissa. Näköjään ulkokentällä ei kuitenkaan keskittyminen ollut nyt alkuun paras mahdollinen. Ei me mitään suurempia virheitä radalla tehty, rimatkaan ei tippunut, mutta mentiin kyllä niin kaikessa rauhassa, dippadappadaa... Kontaktit otti hyvin kun olen alkanut palkkaamaan niistä.
"Läksyksi" saatiin puomin harjoittelua kotona (jos jaksan), ja yksittäisestä hypystä palkkaamista.

Toinen neuvo, jonka saatuani tunsin oloni harvinaisen tyhmäksi, oli yksittäisestä hypystä palkkaaminen. Varmaan jokaista muuta estettä olen Micien kanssa ottanut välillä niin, että olen oikein kiusannut ja härnännyt sitä haluamaan sinne, ja sitten palkannut siitä yhdestä suorituksesta. En ikinä pelkällä hypyllä. Kotona asiaa ajateltua sama koskee putkea, se on kauan ollut niin itsestään selvän helppo este, ettei siitä ole tullut palkkaa. Esim kepeille ja kontakteille tuo menee paljon mieluummin, "tykkääkö" se sitten niistä muuten vaan enemmän, vai siksi että niistä on useammin tullut palkka? Ja niitä yksittäisiä hyppyjä on kuitenkin radalla suurin osa, joten olisi melko tärkeää että halu suorittaa ne olisi mahdollisimman korkea. Ajattelin mennä hetkeksi Miksun kanssa takaisin "päiväkotiin", koska mua kiinnostaa miten se sen vauhtiin vaikuttaisi. Tuntuu, että tuo oli nopeampi kun aloitettiin agility, mutta voi olla että mä vaan nykysin ehdin paremmin perässä. Aion siis kävellä esteiden välissä ja palkata tuota jokaisesta suoritetusta esteestä, sanomatta mitä pitää suorittaa. Saa itse kokeilla ja tarjota sitä toimintaa. Voi olla että mulla kohta on käsissä estehullu koira joka ei kuuntele lainkaan, mutta toisaalta Miksu on niin kuuliainen luonne että vaikea kuvitella etteikö se enää kuuntelisi kun siltä jotain pyydän. Sitäpaitsi palkkahan tulee kuitenkin multa.
Kokeillaan, tää alkoi kiinnostaa tosi paljon.
Luulen kyllä ettei se meidän kouluttaja ihan tätä tarkoittanut, mutta kun mietin tuota yhden hypyn neuvoa, alkoi omassa päässä raksuttaa niin että pakko on kokeilla, vaikuttaisiko sellainen treeni Miksuun niin miten luulen.
Nyt palasi treenimotivaatio, jos torstaina ehtisi vielä uudestaan käymään kentällä!