Tänään olin laiska. En jaksanut lähteä kunnon iltalenkille, ja molemmat koiruudet on vaihteeksi mulla.
Päätin että ulkoilutan nuo erikseen, käytän äkkiä tarpeilla ja sitten tokoillaan hetki.

Ensin Miksu. Liikkeestä istumista - hyvin. Ruutua - loistavasti. Metallinoutoa - hienosti. Tunnaria - "mitä %#¤ väliä sillä on minkä niistä kapuloista tuo?". Evvk, sanoo Miksu, kapula mikä kapula. Palautus ja kyllähän se sitten viitsi sen oman sieltä etsiä, työskentely ei kyllä ollut erityisen nättiä.
Treenin kokonaiskesto alle 10min.

Sitten Allison. Lämppäriksi vähän seuraamista ja liikkeestä pysähdyksiä. Nättiä, seuraamisessa meinasi lähteä edistämään, mutta kun kerran muistutin ja korjasin namilla oikeaan kohtaan, pysyi se hyvin siinä. Kun tuo riehui vapaana mun ympärillä pyysin välillä pysähtymään/maahan - kuten luoksetulossa. Ruutua kosketusalustalla - hienosti teki Allikin. Otettiin kosketusalusta taas käyttöön pitkän tauon jälkeen, ja nyt se toimiikin paljon paremmin kuin ennen, Allilla on riittävä motivaatio alustaan. Aloitin aikanaan ruudun opetuksen samaisella alustalla, mutta se ei silloin ollut riittävän motivoiva ja siirryttiin leluun ruudun takana. Nyt yritän tällä tavoin vahvistaa oikeaa paikkaa ruudussa. Lähes joka kokeessa Alperoinen on mennyt ruutuun, mutta en saa sitä pysähtymään siellä oikein ja niin liike menee kerta toisensa jälkeen nollille :/
Kaukkareita, palkkana lähetys takana olevaan ruutuun jossa oli namit odottamassa. En ole koskaan nähnyt Allin tekevän niin täydellisiä kaukkareita, olin vielä 25 askeleen päässä joten välimatkakin oli riittävä. Pysyi prikulleen paikoillaan ja totteli heti ripeästi käskyjä.
Kokonaisuudessaan loistavasti onnistunut 10 minuutin treeni :)

Netti oli katki vähän reilun viikon, ja lisäksi yritän (edelleen) lukeakin, joten blogin päivitys on hieman jäänyt.
Allin selvisi kyynpuremasta vähällä, ja oli jo parin päivän päästä hyvässä kunnossa. Ainoa mitä huomasin oli ettei hajuaisti ollut täysin mitä yleensä, kun yritin ottaa tunnaria, liike jonka tuo osaa satavarmasti. Onneksi sekin varmaan palautuu normaalille tasolle parissa viikossa, kun solut ovat uusiutuneet.

7.5 Oli EKKn, LKKn ja CANIDAEn välinen ystävyysottelu. Oltiin siellä molempieni westien voimin, Alli vielä kotona "sairaslomalla". Miksu teki mukavan, iloisen suorituksen, pisteitä yhteensä 158p. Seisominen meni maahanmenoksi, siitä 0, muuten ihan kivat pisteet. Kyllä sen vaan huomaa että tuo on terrieri. Alli teki hienosti viime vuonna VOI-koirana ALO-liikkeet seuraten mun ohjeita. Miksu sen sijaan VOI-koirana TIESI ihan 100%-varmasti että esim. luoksetulossa jäädään maahan, vaikka se ohjaaja - varmaan vahingossa? - muuta sanoikin. Eikä meinannut uskoa korviaan millaisia käskyjä sai estehypyn yhteydessä, mutta siitä tuli sentään pisteitä.
Yra teki hieman vaisun esityksen, mutta pisteitä kaikesta, ja riitti I-tulokseen 164,5p. Vaikka epiksethän nämä oli. Plussaa kuitenkin että luoksepäästävyys oli täydellinen. Mutta se olikin naistuomari, ne ei ole vaarallisia. Carina Ranne siis tuomaroimassa tänäkin vuonna.

Viikonloppuna oltiin Alperoisen kanssa paimenessa. Tällä kertaa pikkupaimen paimensikin, eikä vaan jahdannut lampaita. Oli tosi hauskaa molemmilla, vaikka kyllä se paimennus vaan on vaikeaa. Lampaat menossa yhteen suuntaan, koira toisessa, itse pitäisi liikkua johonkin päin, ja mieluiten kompastumatta niihin lampaisiin...
Ohjeet tyyliä "puhu sille koiralle" - "ööh... hyvä Alli!" - "älä kehu koiraa! Ohjaa" - "???".
tai
"auta sitä koiraa" - *juoksee sen eksyneen lampaan ja koiran luo* - "ÄLÄ JÄTÄ niitä muita lampaita, ota ne mukaan" - ensireaktio: "???", hetkeä myöhemmin: "tänne!" (lampaille sanottuna)
Ja sitten ihmetellään miksei paimennuksesta tule mitään?
Joksenkin hyvinhän se meni sitten kun sain apua sinne aitaukseen, ja kokeneempi "paimen" kirjaimellisesti kädestä pitäen talutti mua ympäri aitausta. Tällä tavoin pysyin esimerkiksi lampaiden oikealla puolella. Tuo työ vaikuttaa kyllä olevan huomattavasti selkeämpää koiralle, multa ei kyllä löydy minkäänlaista paimennusvaistoa jonka avulla automaattisesti tietäisin miten siellä lampaiden keskellä tulisi liikkua :P
Sovittiin että yritettäisiin käydä kerran kuussa. Ehkä itsekin sillä tavoin oppisi jotain, eikä koirastakaan paimenta tule jos näkee lampaita kerran kahdessa vuodessa.

Tiistaina olin Allin kansa agitreeneissä. Rata oli vaikea, enkä ikinä olisi uskonut että Alli siitä selviää. Sen kanssa näköjään pitää harvinaisen hyvin paikkansa se, että lahjattomat treenaa. Oli viimeksi nähnyt agiesteitä nelisen viikkoa sitten, ja veti lähes täydellisen radan. 19 estettä, koostui A:sta, puomista, kolmesta putkesta ja 14 hypystä. Eikä todellakaan mitään suoraa. A:n kontaktin otti kyllä selvästi, muttei pysähtynyt ihan niin kuin olisin halunnut. Puomin ylösmeno niin ja näin, alasmeno tosi hyvä. Kepeille täydellisesti ja tosi nopeaa pujottelua. Keppien jälkeen hyppy ja 180 astetta putkeen, siinä tuli rima alas, mutta se johtui selvästi mun ohjauksesta. Se olikin radan ainoa virhe.
Vähänkö olin tyytyväinen tuohon otukseen? Kyllä se vaan täytyy nyt ilmoittaa Stadi Gamesiin, ja toivoa ettei juoksu ehdi alkaa.

Leirillä ollessa sain soiton, että Allia oli purrut kyy.
Se oli ollut myyräjahdissa, ja tuollainen nokkaeläin kun on, oli tällä kertaa pistänyt nokkansa väärään paikkaan. Juuri lauantaina oli äidiltä tullut viesti että Alli osaa väistää käärmettä. Oli tullut rantakäärme vastaan ja Alli oli kiertänyt sen parin metrin päästä haukkuen. Mutta tuskin siis tätä kyytä näkikään, kunhan sai kuonolleen. Tai oikeammin vasempaan huuleen/poskeen.

Olivat antaneet kyytabuja ja kiikuttaneet neidin päivystävälle. Neitiä nesteytettiin, sai antibioottia suoneen (?) mutta ei muuta kun vaikutti olevan turvotuksesta huolimatta kunnossa. Näin siis äidin kertomuksen mukaan, kun ei potilaskertomuksestakaan lue mitä siihen koiraan on laitettu, vain jatketut hoito-ohjeet, eli nesteytystä ja tarvittaessa tiistaista eteenpäin tulehduskipulääkettä. Mitä en oikeastaan usko että Allin tapauksessa tarvitsee.
Meidän pieni siro kaunotar on ruma kuin mikä. Koko kuono on turvonnut ja vasemmalta puolelta huuli roikkuu kuin molossilla, ja samoin kaulanahka. Turvonneet alueet ovat myös kipeitä, ja välillä tuo yrittää nukkua pää ylhäällä kun sattuu laittaa pään alas. Lopulta laittaa sitten varovasti pään alas oikealle poskelle.
Allimaiseen tapaan ei ole stressannut tai valittanut, vaan tyynen rauhallisesti ja luottavaisesti hyväksynyt tilanteen. Eläinlääkärillä oli ollut tosi kiltisti. Ruiskusta on helppo juottaa, vaikka tekeekin pahaa työntää se sinne turvonneeseen suuhun, kun pelkää että toista sattuu eikä uskalla pitää kuonosta kiinni.
Muuten tuo on oma itsensä, hieman väsyneempi vaan ja hyvä niin, pysyy paikallaan. Iloinen ja ympäristöstään kiinnostunut, ottaa tyytyväisenä rapsutuksia vastaan. Näkee että vähän sattuu, mutta se ei Allin mielenrauhaa järkytä kun maailmassa on niin paljon mukavia ja kivojakin asioita. Elämänasenne kohdillaan :)

Lauantaiaamuna aikaisin pakkasin auton ja lähdin mökiltä ajamaan kohti Tamperetta, Miksu nukkui sikeästi autossa ainoana koirana. Ehdittiin juuri ja juuri ajoissa perille.
Koulutus oli oikein hyvää, ohjaajia oikein ruoskittiin tekemään töitä. Sopii mulle hyvin, muuten menen taatusti sieltä missä rima on matalimmalla. Miksu jaksoi väsymättä tehdä töitä molempina päivinä. Toisena päivänä oli myös kiinnostava, kun kellotettiin Miksulta ja Rontilta 5 esteen sarja ohjattuna kolmella eri tapaa. Se tapa, joka ei sisältänyt ainoatakaan valssia oli nopein. Kiinnostavaa oli myös että tuolla mutkikkaalla pätkällä Miksu oli hieman Ronttia nopeampi, vaikka myös Rontti kääntyy minusta tosi hyvin. Suorallahan se rökittää pienen Miksun mennen tullen. Ennen kaikkea mun pitää kai edelleen harjoitella niitä tiukkoja käännöksiä. Ja itse taidan olla maailman huonoin sellaisessa kuin ennakoiva ohjaus.

Kaikenkaikkiaan tosi kiva leiri, tosi kiva porukka, tosi kiva katsella muiden westien menoa, tosi kivoja pentuja ja listaa voisi jatkaa.
Kiitokset Tampereen seudun aktiiviselle westieporukalle!

Käytiin Miksun kanssa matkalla mökille yksissä kisoissa. Radat oli kivoja, ajat ok, mutta me sähellettiin. Ihan uudenlaisia virheitä tällä kertaa.

Ekalta radalta tuli vissiin jossain vaiheessa rima alas, sen jälkeen en jaksanut enää ohjata kunnolla. Huitasin vaan keinua päin olettaen Miksun menevän sinne, mutta se ryntäsi iloisesti räkyttäen sinne minne itse olin juoksemassa, eli keskelle rataa päin, mutta siellä ei ollut yhtään esteitä. Kääntyi takaisin  ja ihmetteli mitä oikein tarkoitan. Takaisin ja keinulle. 10 + 6s yliaikaa. Aika olisi kyllä riittänyt ilman tuota pitkää kieppiä.

Tokalla radalla Miksu otti kympin keinulta. Tuli yli keskikohdan ja hyppäsi sivulta alas. Viimeksi se taisi tehdä näin kaksi ja puoli vuotta sitten Kirkkonummella, eli ei mikään tyypillinen virhe Miksulta. Vedätin varmaan liikaa enkä ollut vieressä tukemassa, kuten yleensä aina. Loppusuoralla tokavika este oli rengas, josta Miksu meni ohi (!) mutta en jaksanut jäädä korjaamaan joten jatkettiin hylyllä maaliin.