Leirillä ollessa sain soiton, että Allia oli purrut kyy.
Se oli ollut myyräjahdissa, ja tuollainen nokkaeläin kun on, oli tällä kertaa pistänyt nokkansa väärään paikkaan. Juuri lauantaina oli äidiltä tullut viesti että Alli osaa väistää käärmettä. Oli tullut rantakäärme vastaan ja Alli oli kiertänyt sen parin metrin päästä haukkuen. Mutta tuskin siis tätä kyytä näkikään, kunhan sai kuonolleen. Tai oikeammin vasempaan huuleen/poskeen.

Olivat antaneet kyytabuja ja kiikuttaneet neidin päivystävälle. Neitiä nesteytettiin, sai antibioottia suoneen (?) mutta ei muuta kun vaikutti olevan turvotuksesta huolimatta kunnossa. Näin siis äidin kertomuksen mukaan, kun ei potilaskertomuksestakaan lue mitä siihen koiraan on laitettu, vain jatketut hoito-ohjeet, eli nesteytystä ja tarvittaessa tiistaista eteenpäin tulehduskipulääkettä. Mitä en oikeastaan usko että Allin tapauksessa tarvitsee.
Meidän pieni siro kaunotar on ruma kuin mikä. Koko kuono on turvonnut ja vasemmalta puolelta huuli roikkuu kuin molossilla, ja samoin kaulanahka. Turvonneet alueet ovat myös kipeitä, ja välillä tuo yrittää nukkua pää ylhäällä kun sattuu laittaa pään alas. Lopulta laittaa sitten varovasti pään alas oikealle poskelle.
Allimaiseen tapaan ei ole stressannut tai valittanut, vaan tyynen rauhallisesti ja luottavaisesti hyväksynyt tilanteen. Eläinlääkärillä oli ollut tosi kiltisti. Ruiskusta on helppo juottaa, vaikka tekeekin pahaa työntää se sinne turvonneeseen suuhun, kun pelkää että toista sattuu eikä uskalla pitää kuonosta kiinni.
Muuten tuo on oma itsensä, hieman väsyneempi vaan ja hyvä niin, pysyy paikallaan. Iloinen ja ympäristöstään kiinnostunut, ottaa tyytyväisenä rapsutuksia vastaan. Näkee että vähän sattuu, mutta se ei Allin mielenrauhaa järkytä kun maailmassa on niin paljon mukavia ja kivojakin asioita. Elämänasenne kohdillaan :)