Tänään jatkettiin kisaamista Purinalla.

Alli oli ilmoitettu sekä hyppy- että agiradalle. Ensin oli hyppyrata, eli meille "turha rata" kun hyppärinolla löytyy jo. Meni ihan kivasti, jäin taas pahasti jälkeen mutta "onneksi" tuo irtoaa niin että voin tulla sitten joskus perästä. 14 estettä päästiin ilman suurempia virheitä. Joitain hieman turhan pitkiä kaarroksia, mutta toisaalta jos niillä antaa Allille tilaa hypätä, niin ei ole paha virhe. Sitten oli pussin jälkeen hyppy ja käännös putkelle. Olin paljon jäljessä ja ennen hyppyä jouduin leikkaamaan takaa, joten en voinut pahemmin auttaa Allia putken pään löytämisessä. Ja vaikka Alli hakee hyvin putkia, ei se löytänyt sitä heti vaan tehtiin ylimääräinen pyrähdys. Tästä ei kuitenkaan tullut virhettä, vaikka kuuluttaja niin kuuluttikin.
Sitten rengas ja 180 asteen käännös kolmen hypyn loppusuoralle. Ja loppusuorahan kuuluisi aina mennä ulkoreunaa. En vaan viitsinyt tehdä sitä valssia, pelkään kai tehdä niitä Allin kanssa kun olen aina myöhässä ja Allin tiellä. Alli ei sitten kääntynyt tarpeeksi nopeasti ja ohjautui hypyn ohi. Siitä 5. Ei muita virheitä, aika kahdesta kiellosta huolimatta jotain 34s, nopeimman aika oli 28s. Eli lujaa mentiin vaikka Alli oli tällä radalla harvinaisen hyvin hanskassa, kertaakaan ei tullut sellaista tunnetta ettei minulla ole siihen mitään kontrollia. Siitä siis suuri plussa ;)

Saviojan tuomaroimalta agilityradalta otettiin Allin kanssa sitten hylky. Ensimmäinen virhe tuli heti alun suoralla, kun Alli liikkui pussissa vinoon ja törmättiin oikein kunnolla. Heti perään aussieneiti teki lentokeinun. Putki oli kai liian houkuttelevasti aivan suorassa linjassa. Puomin ylösmenon otti nätisti, alasmeno ok, huono pysähdys mutta hidasti ja otti sen selvästi (taas Allin lempparieste putki suorassa linjassa houkuttimena). Putkelta ampui sitten lujaa seuraavaan hypyn ohi (olin jäljessä ja sijoittuneena niin että vedin Allin väärään suuntaan). Sitä korjatessa jäin sitten vielä pahemmin jälkeen ja jouduin ohjaamaan ihan eri tavalla kuin olin suunnitellut. Seuraavasta (suorasta) putkesta Alli löysi aivan uskomattoman hyvin seuraavalle hypylle, vaikka olin niin paljon jäljessä että olin suurin piirtein jossain sen suoran putken alkupäässä. Ikävä kyllä sieltä ohi melko mahdoton saada neiti kääntymään oikealle, kun linja vei vasemmalle. Ja vasemmaltahan neiti lähti seuraavaa estettä etsimään, kunnes saavuin sen verran lähelle että pystyin jatkamaan ohjausta oikeaan suuntaan. Ja takaisin tullessaan Alli sitten hyppäsi takaisinpäin yhden jo suoritetun hypyn. Hylky siitä, alkoi jo vähän neidin sähellys ärsyttämään vaikkei se Allin vika olekaan etten vaan pysty pysymään perässä. Loppurata, eli viimeiset 5 estettä menikin tosi hyvin. Kepeille haki hyvin, pujotteli itsenäisesti ja nopeasti. Siitä hyppy ja A:lle. A:lla auspai näytti sitten miten otetaan kontaktit oikeaoppisesti, ja jäi oikein hienosti odottamaan lähtölupaa. Sitä iloista, virnuilevaa, onnellista (kun on vihdoin päässyt taas hommiin), itsestään ja osaamisestaan ylpeää (kun osasi niin hienosti ottaa kontaktin), ihanaa koiraa katsellessa kaikki ärsytyskin hävisi. A:n jälkeen oli enää kahden hypyn suora jäljellä, ja heti kun vapautin kontaktilta Alli hyppäsi ne kaksi, itse olin tuskin edes ehtinyt ensimmäisen hypyn luo, ja jatkoi samaa menoa ja "saalistusloikalla" hyppäsi vielä remmilaatikon eteen. Kun itse vihdoin ehdin maaliin vastaan tuli todella onnellinen pieni koira, kantaen ylpeänä talutintaan suussa.
Tuon radan lopusta ja tuon koiran onnesta jäi niin hyvä fiilis, että joku olisi voinut luulla meidän tehneen jonkun upean nollan. Ainakin siitä kehujen ja namien määrästä mitä Alli sai.
On se vaan upea koira. Rakastaa "työntekoa" yli kaiken, tekee hommat täysillä ja yrittää parhaansa. Ja eihän sitä voi olla kuin iloinen kun toinenkin on.

Yran kanssa oli oikein hauskaa, vaikkei odotetusti mitenkään loistavasti mennyt - enhän ole ohjannut kyseistä otusta sitten joskus viime vuonna. Se on kyllä hauska ohjattava, pieni ja vikkelä ja tosi erilainen kuin Miksu. Ennen kaikkea siksi että on tottunut että Fanny ohjaa takaa, kun itse ohjaan Miksua yleensä vedättäen. No yritin suunnitella radan niin että käyttäisin takaaleikkauksia valssien sijaan. Ja ne sujuivatkin hyvin. Yhdessä kohdassa Yra irtosi niin hyvin että ajattelin että ehdin ottamaan kunnolla etumatkaa, ja silloinhan se sitten tuli hypyn ohi ja korjattaessa hyppäsi takaisin päin. Kepeillä ei malttanut pujotella ihan loppuun, ja kepeiltä lähti menemään loppusuoraa kääntymisen sijaan ;)
Kivaa oli. Ihana pikkuotus.

Kaiken kaikkiaan kiva päivä, ja paljon tuttuja taas paikalla.