Eilen oli tarkoitus lähteä kaverin kanssa agilitytreeneihin, mutta toisin kävi.
Kun auto tuli, otin Miksun ja Allin ja lähdin ulos. Kaveri otti oman koiransa ulos autosta. Olisi vaan pitänyt sanoa että ei päästä sitä tervehtimään noita, kun ne oli kiinni. Tai sitten olisi vaan itse lähtenyt poispäin. "Olisi pitänyt" vaikka mitä. Mutta ei. Tyhmänä sitten annoin toisen koiran tervehtiä noita, Miksu iloisesti, Alli ei taluttimessa halua muita tervehtiä, ja alkoi murista. Miksua ärsytti murina, tuijotti Allia, Alli alkoikin murista Miksulle ja tappelu oli valmis. Saatiin ne sitten lopulta irroitettua toisistaan, Alli sisään ja mun huoneeseen, pesin ja desinfioin oman käteni johon olin ottanut pureman kun yritin irrottaa Allin Miksusta, ja Miksu sitten osui mun käteen Allin sijaan.

Sitten Miksu sisään tutkittavaksi, ja tällä kertaa Alli oli saanut aika rumaa jälkeä aikaan. Korvan lehdessä ja korvanjuuressa tikkejä kaipaavat haavat. Ei muuta kuin soittelemaan eläinlääkäreille, aika saatiin vasta viideksi ja kello oli puoli kolme. Putsasin haavat ja leikkasin karvoja niiden ympäriltä, sitten odoteltiin. Miksu oli täysin ok, ei se edes huomannut haavojaan. Alli ja Yra olisivat kyllä valittaneet, mutta ei Miksu. Sattuukohan sitä koskaan mikään?
Tuli muuten eläinlääkärille soitettaessa mieleen, että varmaan usein pienten koirien omistajat soittavat hädissään jostain pikkuhaavoista, ainakin sellaisen kuvan sai puhelusta.
Kysyivät minkä kokoinen koira - 7 kiloa, westie.
Jaa että puremahaavoja, niitä harvoin tarvitsee tikata - no on tuossa niitä pistojakin jotka eivät tikkausta tarvitse, mutta tuolle yhdelle pitää kyllä tehdä jotain.
Saatiin aika, jotta katsotaan tarvitseeko tehdä mitään.
Kyselin sitten voinko tehdä jotain odotellessa. Tuli ne tavalliset ohjeet, eli putsata ja leikellä karvoja. Ok. Hetken kuluttua lisäyksenä, että siis jos koira antaa. Niin no, se ei Miksun kanssa onneksi ole ongelma.
Että näin.

Äiti tuli sitten viemään meidät lääkärille, ja Miksu sai tietenki hillittömän hepulin kun äiti tuli, ja äiti kysy että onko tämä muka jotenkin kipeä? Eläinlääkäri osoittautui sitten tutuksi, meidän entiseksi treenikaveriksi joka heti tunnisti Miksun. Se oli kyllä tosi kiva juttu. Miksu sitten rauhoitettiin ja jätettiin sinne tikattavaksi, hyvin mielin jätin sen sinne tutulle vaikka kyyneleet silmissä lähdinkin. Miksua ei oltu koskaan ennen nukutettu, ja se koira on vaan niin reppanan näköinen kun se nukahtaa syliin.
Mentiin veljen luo odottamaan, josta isä ja veli lähettivät mut lääkärille jotta omakin käsi tutkittaisiin. Turhaa rahan tuhlausta, eihän siinä mitään sen kummempaa. Hammas vaan osunut huonosti niin että käsi alkoi illalla turvota. Sain antibioottireseptin jonka voin käydä hakemassa mikäli tulehtuu ja lompakko keveni 38e. Pahaltahan tuo käsi näyttää, kun en voi turvotukselta pahemmin sormia liikuttaa, keskisormea en ollenkaan, mutta näkihän siitä ettei sille mitään sen kummempaa tarvitse tehdä.

Sitten Miksua hakemaan, ja sain pienen, velton, tötteröpäisen koiran syliini. Mun oma pieni kulta.
Korvan juuren haavaan oli laitettu pari tikkiä, oli mennyt hammas läpi joten molemmille puolille ja putki läpi estämään että sinne kertyisi tulehdusnesteitä. Ne poistetaan maanantaina. Korvanlehdessäkin hammas oli mennyt läpi, siihenkin muutama tikki jotka poistetaan 10-12 päivän kuluttua. Muut haavat oli pesty ja huuhdeltu "onkalot" niiden ympäriltä. Ja Miksulle antibioottikuuri ja lisäksi muutamaksi päiväksi kipulääkkeitä.

Kotiin sain reporangan koiran, Allin lähetin vanhempien luo että Miksu saa rauhassa tervehtyä. Ilta vietettiin sohvalla makoillen ja katsellen telkusta kämppiksen DVDitä. Miksu oli oikein rauhallisen ja tyytyväisen oloinen, illalla kun kunnolla heräsi alkoi tötterö vähän häiritsemään, kun sen kanssa törmäsi joka puolelle.