Olin serkuilla yötä, kun olin sopinut että nypin heidän mäykyn ja asuvat sopivasti treenikentän lähellä.

Joten kunhan olin saanut mäyn nypittyä, johon ei onneksi kauaa mene, lähdin kentälle treenaamaan. Tällä kertaa kentällä oli muitakin, ensiksi otettiin siinä sivussa keinua, sitten kun edelliset lähtivät tuli vielä Riitta ja Möykky. Riitta oli suunnitellut jonkin radan jota mekin sitten mentiin.
Rata oli reippaasti vaikeampi kuin mitä yleensä ollaan Allin kanssa tehty, mutta lopulta selvittiin siitä oikein hyvin. Oltiin jopa hilkulla päästä täysin virheettömästi maaliin, mutta kun mentiin kepit toisen kerran Alli jätti yhden välin pujottelematta kun kiirehdin.
Hiukan kateellisenakin katsoin Riitan ja Möykyn menoa, kyllä meillä on pitkä matka siihen että saadaan ohjaus sujumaan yhtä hyvin. Eikä tällä treenimäärällä ylletä siihen koskaan. Riitta myös katseli meidän rataa ja korjasi mun ohjausvirheitä, kiitos, sitä tuon kanssa tarvitsenkin ja yritän tosissani kuunnella :)
Tänään rimat pysyivät suht hyvin paikallaan, ja kun Alli oli muutaman kerran valinnut vääriä esteitä, neiti myös kuunteli tosi tarkkaan. Ennen kaikkea näistä treeneistä jäi mieleen että keppejä pitää harjoitella enemmän vasemmalta puolelta. Ja puomin ylösmenokontakti oli siinä ja siinä, pitäisiköhän miettiä jotain siihen?
Hyviä juttuja oli varsinkin:

• välistävedot alkaa onnistua
• alastulokontakti tuntuu jo ihan varmalta, voisi toki tulla lujempaa alas asti
• rimat pysyivät ylhäällä käännöksissä
• Alli kuunteli lopulta hyvin käännöksissä ja teki lyhyitä kaarroksia
  

Muistettavaa:

• rauha hyppyihin, hyppysuoralla ei välttämättä mitään käskyjä ja käsi paikallaan
• kerro hyvissä ajoin tulevista käännöksistä
  

Ja paljon muutakin muistettavaa ja opittavaa on, mutta niistä en keksi mitään selkeää, lyhyttä lausetta, kunhan vaan pitää treenata enemmän, kokeilla eri tapoja ja saada varmuutta. Eli niin paljon treeniä että itse tiedän edes joksenkin mitä teen, ja Alli oppii ymmärtämään kunnolla mitä ne mun huitomiset tarkoittaa, ilman että kummankaan tarvitsee olla epävarma.

Huomiselle sitten vaan rauhallista, selkeää ohjausta, selvät kontaktit, otetaan varman päälle. Ja jos tuon koiran saisi mahdollisimman rauhallisena radalle. Mun mielestä meillä olisi kaikki mahdollisuudet saada se puuttuva nolla ;)


Lopuksi laitoin rimat ihan alas ja otin tuon "doupatun" antibioottikuurilla olevan pikkukoirankin autosta haukkumasta. Tehtiin sama rata, ja onnistuin Miksunkin kanssa hieman töpeksimään ohjauksessa. Ennenkaikkea yllätyin siitä miten lujaa tuo lähti menemään, hauskaa sillä oli.
Miksun kanssa ei tänään tapahtunut mitään kummempaa.