Päätin sitten lähteä Miksun ja Allin kanssa treenailemaan vähän omin päin. Eniten oli tarkoitus katsoa hyppyjä, siis että ne rimat jätettäisiin rauhaan.
Sää suosi meitä, oli lämmintä ja keväistä, koirat kävivät kahlailemassakin.

Mic aloitti kolmen hypyn sarjalla, lähetys namialustalle. Hypyt lähekkäin, ei väliaskeleita. Jouduin vähän etsiskelemään oikeaa esteväliä, ennenkuin Miksu sai mitoitettua ponnistuksensa hyvin. Sen jälkeen tehtiin lyhyt rata. Kolme hyppyä melkein suorassa linjassa, 90 asteen käännös puomille, reilu 90 astetta putkelle, siitä eteen hyppy, välistäveto seuraavalle hypylle, toinen hyppy lähes suorassa linjassa edelliseen nähden ja siitä vielä 90 asteen käännös kepeille.
Rata meni joka kerta virheettömästi, mutta pientä hienosäätöä otettiin silti. Päätin kokeilla ohjata Miksua hieman kauempaa, myös puomin alastulon jätin tarkoituksella kokonaan varmistamatta, ja joka kerta Miksu juoksi kontaktin alas asti hidastamatta tai hyppäämättä. Jännä huomio, halusinkin nähdä miten tuo vaikuttaisi Miksuun. Uskaltaisikohan kokeilla kisoissa?
Putken jälkeiselle hypylle irtoamista tehtiin erikseen namilautasen kanssa. Huomasin nimittäin Miksun kääntyvän heti putkesta tultuaan katsomaan missä olen. Sitä kohtaa saatiinkin hieman parannettua. Kepeissä on tapahtunut jotain. Ihan kuin tuo vihdoin, kaikkien näiden vuosien jälkeen olisi löytänyt rytmin keppeihin. Ne näyttää nopeammilta kuin ennen. Kepitkin tuo löysi hienosti, vaikka ohjasin kauempaa ja annoin siinäkin tilaa.
Lopuksi tehtiin vielä vähän kahdeksikkoa eli käännöksiä. Miksu jätti rimat rauhaan, kääntyi hyvin ja loppua kohden sain vauhtiakin parannettua vaikka itse seisoin paikallani hyppyjen välissä.
Muistettavaa tämän päivän treeneistä:

• vaikka Miksu on pieni, sekin tarvitsee tilaa. Rimoja ei esimerkiksi tullut alas lainkaan tänään?
• kokeile kontakteja enemmän varmistamatta, rutiinia niihin ja sama meno kisoihin
• eteen-käsky tarvitsee vahvistusta
  

Allin kanssa aloitettiin niin ikään kolmen hypyn suoralla, mutta täysin erilaisella kuin Miksun suora. Alli sai ottaa vauhtia, joten vaikka välit olivat pitkät, ei Allikaan kyllä ottanut väliaskeleita. Jätin Allin kolmen hypyn taakse ja kutsuin. Hyvin malttoi hypätä rimoja pudottamatta. Tehtiin myös samaa kahdeksikkoa Allin kanssa. Heittämällä/vippaamalla en saanut sujumaan, en antanut riittävästi tilaa Allille kääntyä, ja siitä syystä rimoja tuli alas ja pahimmillaan Alli yritti hypätä aivan liian läheltä ja ponnisti lähes riman alta. Siirtymällä itse keskelle, antamalla enemmän tilaa ja näin mahdollisuuden Allille itselleen kääntyä, rimat pysyivät ylhäällä. Kepit meni oikealta puolelta loistavasti, vasemmalta tarvitsee lopussa vielä tukea. Sisäänmenot onnistuivat joka kerta.
Tehtiin samaa rataa kuin Miksun kanssa.
Huomioita, jotka saattavat vaikuttaa itsestään selviltä mutta eivät ole sitä kun itsee heiluu siellä radalla:

• jos tullaan mutkasta puomille, Allia täytyy auttaa ylösmenossa ettei oikaise ja samalla jätä ottamatta ylösmeno
• Alli tarvitsee - luonnollisesti - paljon enemmän tilaa kääntyä kuin Miksu!
• alastulokontaktia tulee edelleen saada nopeammaksi

Eli puomin ylösmenolla tuli virheitä, alasmenolla pysähtyi nätisti mutta hiljensi turhan aikaisin, ja putken jälkeisillä hypyillä tuli sähellystä ja rimoja koska en osaa ohjata.