Tänään oli sitten Miksun ekat kunnolliset agitreenit ulkokentällä. Täytyy sanoa että onneksi tuo koira ei ole erityisen häiriöherkkä, nyt kun aidat on otettu pois. Yhdellä puolella oli futisharkat, toisella skeittiramppi, kolmannella toinen agikenttämme jonka kauimmaisessa päässä touhusi citykaniyhdyskunta. Onneksi Miksu ei ehtinyt huomata niitä kaneja. Niin, ja neljännellä sivulla parkkipaikka treenaajien autoille. Rauhallista!

Rata oli oikein kiva, mutta koira tänään vähän muissa maailmoissa. Näköjään ulkokentällä ei kuitenkaan keskittyminen ollut nyt alkuun paras mahdollinen. Ei me mitään suurempia virheitä radalla tehty, rimatkaan ei tippunut, mutta mentiin kyllä niin kaikessa rauhassa, dippadappadaa... Kontaktit otti hyvin kun olen alkanut palkkaamaan niistä.
"Läksyksi" saatiin puomin harjoittelua kotona (jos jaksan), ja yksittäisestä hypystä palkkaamista.

Toinen neuvo, jonka saatuani tunsin oloni harvinaisen tyhmäksi, oli yksittäisestä hypystä palkkaaminen. Varmaan jokaista muuta estettä olen Micien kanssa ottanut välillä niin, että olen oikein kiusannut ja härnännyt sitä haluamaan sinne, ja sitten palkannut siitä yhdestä suorituksesta. En ikinä pelkällä hypyllä. Kotona asiaa ajateltua sama koskee putkea, se on kauan ollut niin itsestään selvän helppo este, ettei siitä ole tullut palkkaa. Esim kepeille ja kontakteille tuo menee paljon mieluummin, "tykkääkö" se sitten niistä muuten vaan enemmän, vai siksi että niistä on useammin tullut palkka? Ja niitä yksittäisiä hyppyjä on kuitenkin radalla suurin osa, joten olisi melko tärkeää että halu suorittaa ne olisi mahdollisimman korkea. Ajattelin mennä hetkeksi Miksun kanssa takaisin "päiväkotiin", koska mua kiinnostaa miten se sen vauhtiin vaikuttaisi. Tuntuu, että tuo oli nopeampi kun aloitettiin agility, mutta voi olla että mä vaan nykysin ehdin paremmin perässä. Aion siis kävellä esteiden välissä ja palkata tuota jokaisesta suoritetusta esteestä, sanomatta mitä pitää suorittaa. Saa itse kokeilla ja tarjota sitä toimintaa. Voi olla että mulla kohta on käsissä estehullu koira joka ei kuuntele lainkaan, mutta toisaalta Miksu on niin kuuliainen luonne että vaikea kuvitella etteikö se enää kuuntelisi kun siltä jotain pyydän. Sitäpaitsi palkkahan tulee kuitenkin multa.
Kokeillaan, tää alkoi kiinnostaa tosi paljon.
Luulen kyllä ettei se meidän kouluttaja ihan tätä tarkoittanut, mutta kun mietin tuota yhden hypyn neuvoa, alkoi omassa päässä raksuttaa niin että pakko on kokeilla, vaikuttaisiko sellainen treeni Miksuun niin miten luulen.
Nyt palasi treenimotivaatio, jos torstaina ehtisi vielä uudestaan käymään kentällä!